Häiriövalo

Siinä missä Ursassa puhutaan hukkavalosta – joka häiritsee luontokokemusta – valosuunnittelijat käyttävät termiä häiriövalo. Häiriövalosta keskusteltaessa puhutaan ulkovalaistuksen eri tarpeista, valaistuksen standardeista, häiriövalon välttämisestä ja vähentämisestä kaupungeissa ja taajamissa, sekä led-teknologian tuomista uusista mahdollisuuksista.

Ulkovalaistuksen tarve

Ulkovalaistus voidaan jakaa valtion omistamiin tievalaistuksiin sekä kuntien omistamiin katuvalaistuksiin. Kotimaisten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan tievalaistus vähentää maanteillä pimeän ajan onnettomuuksia tieluokasta riippuen 20 – 30 %. Tievalaistus vähentää eniten jalankulkijoihin ja pyöräilijöihin kohdistuvia onnettomuuksia. Niissä myös kuoleman tai vakavan loukkaantumisen riski on suurin.

Tievalaistus parantaa lisäksi ajoneuvoliikenteen palvelutasoa, sujuvuutta, ajomukavuutta ja optista ohjausta, vähentää ajoneuvojen aiheuttamaa häikäisyä sekä lisää tieympäristön yleistä turvallisuutta.

Tievalaistuksen tarve määritellään liikennetaloudellisilla kannattavuuslaskelmilla, jotka perustuvat teiden liikennemääriin ja henkilövahinko-onnettomuusasteisiin sekä tievalaistuksen kustannuksiin. Lisäksi on tieosuuksia, joilla valaistus rakennetaan liikennemääristä riippumatta.

Taajamassa sijaitsevan kadun ympäristö on valaistuksen kannalta huomattavasti monimutkaisempi ja haastavampi kuin taajaman ulkopuolella sijaitsevan maantien ympäristö. Taajamassa katuvalaistuksen päätehtävät ovat:

  • näkyvyys – toimintojen valaiseminen, liikenneturvallisuus, esteettömyys
  • hahmottaminen – tilan ja ympäristön muodostaminen, suunnistaminen sekä
  • viihtyisyys – turvallisuuden tunteen ja tunnelman synnyttäminen, imago ja vetovoimaisuus

Taajamassa katuvalaistuksen tarkoituksena on liikenneturvallisuuden lisäksi parantaa viihtyisyyttä sekä yleistä turvallisuuden tunnetta. Valaistuksella on myös vaikutusta liikenneympäristön muodostumiseen ja se on esteettömyyden parantamiskeino erilaisilla liikennepaikoilla.

Kunnissa yleensä kaikki kadut, jalankulku- ja pyörätiet, torit, aukiot, pysäköintialueet ja puistot valaistaan. Puistoissa valaistaan kaikki talvikunnossapidossa olevat puistokäytävät sekä leikkialueet, pelikentät ja pelialueet. Katuvalaistuksen tarve perustuu kunnan päätökseen. Katuvalaistusta voidaan pitää kunnan kuntalaisille tarjoamana palveluna.

Häiriövalo ja sitä käsittelevät ohjeet ja standardit

Ulkovalaistus ei siis ole turhaa, mutta valolla on myös haitallisia vaikutuksia. Jos valaistus on liian voimakasta, väärään kohteeseen suunnattua tai sitä ohjataan väärin, voidaan puhua häiriövalosta. Kansainvälisen standardisoimisjärjestön ISO:n sanakirjassa ILV: International Lighting Vocabulary, 2nd Edition termi häiriövalo eli obtrusive light määritellään seuraavasti: ”spill light which, because of quantitative or directional attributes, gives rise to annoyance, discomfort, distraction, or a reduction in ability to see essential information such as transport signals”. Häiriövalo on siis valaistavan alueen ulkopuolelle menevää valoa, joka määränsä, suuntansa tai spektrijakaumansa takia kasvattaa epämiellyttävyyttä, epämukavuutta, hämmennystä tai rajoittaa oleellisen informaation näkymistä. Häiriövalo tunnetaan myös nimillä valosaaste ja hukkavalo – riippuen siitä, missä yhteydessä siitä puhutaan.

Häiriövalo voidaan kuvaannollista kuvan 1 avulla. Tähtitaivaan näkemisen kannalta olennaisempia häiriövalon tekijöitä ovat vaakatason suuntaisesti tai vaakatason yläpuolelle suuntautuva valo sekä valaistavien alueiden pinnoista ylöspäin heijastuva epäsuora valo.

valaistukseen ja sen ongelmiin liittyviä termejä
Kuva 1. Häiriövalon eri muodot. SYKE.

Häiriövaloa käsitteleviä kansainvälisiä ohjeita ja suosituksia on olemassa melko vähän. Tärkein on Kansainvälisen valaistuskomission (Comission Internationale de l’Eclairage) CIE:n tekninen raportti CIE 150:2017 Guide on the Limitation of the Effects of Obtrusive Light from Outdoor Lighting Installations.

Häiriövaloa koskevat valaistusteknilliset vaatimukset on esitetty standardissa SFS-EN 12464-2 Light and lighting. Lighting of work places. Part 2: Outdoor work places. Standardin viimeisin päivitys on vuodelta 2014. Standardin vaatimukset perustuvat edellä mainittuun CIE:n tekniseen raporttiin CIE 150 (sen aikaisempaan versioon CIE 150:2003).

Häiriövaloa koskevat kansalliset ohjeet on esitetty Liikenneviraston ohjeessa Maantie- ja rautatiealueiden valaistuksen suunnittelu luvussa 2.6. Luvussa esitetään häiriövalon alueluokat (taulukko 1) sekä alueluokkien raja-arvot (taulukko 2) ulkovalaistusasennuksille. Ohje perustuu standardiin SFS-EN 12464-2.

Häiriövalon tarkastelua varten tarkastelualueet jaotellaan ympäristön ja valoisuuden mukaan eri alueluokkiin, taulukko 1. Alueluokat voidaan myös esittää kuvan 2 avulla.

Taulukko 1. Häiriövalon alueluokat ja luokan valinta.

TEE TAULUKKO

LISÄÄ KUVA

Kuva 2. Häiriövalon alueluokat jaetaan ympäristön ja valoisuuden mukaan.

Häiriövalon alueluokkien raja-arvot on esitetty taulukossa 2.

Taulukko 2. Häiriövalon raja-arvot ulkovalaistusasennuksille alueluokittain.

TEE TAULUKKO

Häiriövalon raja-arvojen tarkastelussa tulee ottaa aina huomioon valaistuksen ohjaus.

 

 

Keinoja häiriövalon välttämiseksi ja vähentämiseksi – mitä tehdään jo nyt?

1. Ledivalaisimien markkinoille tuleminen ja niiden nopea kehitys sekä yleistyminen on nostanut häiriövalon yhdeksi tärkeimmistä puheenaiheista ulkovalaistuksessa. Yleensä ledit yhdistetään häiriövaloon niiden erilaisten haitallisten vaikutuksien vuoksi. Ledien markkinoiden valloitus, sekä tarve häiriövalon minimoimiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi on kuitenkin johtanut siihen, että paljon häiriövaloa aiheuttavien valaisimien (mm. ympärisäteilevät pallovalaisimet, epäsuoran valaistustavan valaisimet) käyttö on merkittävästi vähentynyt, kun niitä on saneerattu ledivalaisimilla. Kunnan kaduilla ja valtion maanteillä vanhan teknologian omaavien ulkovalaistuksien saneeraaminen on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisen kiivasta Euroopan komission direktiivin ja asetusten myötä. Hyvin moni kunta toteuttaa ulkovalaistuksien saneerauksensa ja uudisrakentamisensa nykypäivänä pelkästään ledivalaistuksella. Kokonaisuudessaan häiriövalon määrän voidaan itseasiassa olettaa laskevan ledivalaistuksien määrän kasvaessa ulkovalaistusverkossa. Kuvassa 3 on eräs esimerkki ledivalaistuksella toteutetusta kadusta.

LISÄÄ KUVA

Kuva 3. Esimerkki ledivalaisimilla toteutetusta katuvalaistuksesta.

2. Liikennevirasto on edellyttänyt jo vuodesta 2009 lähtien, että kaikkiin uusiin tievalaisimiin asennetaan jonkinlainen ohjaus, jotta valaistusta voidaan himmentää vähäisen liikenteen aikana. Myös kunnat aloittivat himmennettävien katuvalaistuksien käytön samoihin aikoihin. Nykypäivänä ulkovalaistuksen himmennys on lediteknologian takia helposti toteutettavissa ja hyvin kustannustehokasta. Nykypäivän ledivalaistukset varustetaankin lähes poikkeuksetta jonkinlaisella ohjauksella. Ulkovalaisimien himmennys toteutetaan nykypäivänä pääosin ohjelmoimalla himmennysprofiilit valaisimien liitäntälaitteisiin ennakkoon, jolloin ohjausparametrina toimii aika. Kuvassa 4 on esitetty esimerkki Helsingin kaupungin himmennystaulukosta. Ohjauksen tavoitteena on vähentää valaistusta vuorokauden hiljaisempina aikoina. Syynä tähän ovat mm. energiansäästöt sekä häiriövalon vähentäminen.

LISÄÄ KUVA

Kuva 4. Helsingin kaupungin himmennystaulukko. Kaupungin ulkovalaistuksen valon määrää pyritään aina vähentämään vähäisen liikenteen aikana energiasäästöjen ja häiriövalon vähentämisen takia.

3. Nykypäivänä isoimmat kaupungit ovat hyvin tietoisia häiriövalon aiheuttamista vaikutuksista ja alati kasvavan valaistusmäärän tuomista haasteista. Osa kaupungeista on jo aloittanut pohtimaan keinovalon hallittua rajoittamista tietyillä kaupunkialuilla. Esimerkiksi kuvassa 5 on esitetty ote Vantaan kaupungin tarveselvityksen liitteestä 1, jossa on esitetty kartalla ulkovalaistuksen kaupunkikuvallinen strategia. Kartalla on esitetty ns. pimeät alueet, joilla kaikkea keinovalon käyttöä pyritään välttämään.

LISÄÄ KUVA

Kuva 5. Ote Vantaan kaupungin ulkovalaistuksen kaupunkikuvallisesta strategiasta.

4. Liikennevirasto antoi määräyksen tienvarsimainonnasta ja -ilmoittelusta elokuussa 2016. Määräyksen lähtökohtana on, että mainos ei saisi koskaan kilpailla tienkäyttäjän huomiosta liikenteen ohjauslaitteen kanssa, eikä varastaa tienkäyttäjän huomiota itse ajamistapahtumasta. Määräys mm.

  • kieltää itsevalaisevien mainosten sijoittamista valaisemattoman tien varteen, liittymäalueille, liikennemerkkien läheisyyteen jne.
  • rajoittaa itsevalaisevan mainoksen kirkkautta (keskimääräinen luminanssi ≤ 300 cd/m2) pimeällä,kieltää liikkuvan kuvan, välähdyksien tai animaatioiden käytön mainoksissa sekä
  • määrittää, että mainoksen on pysyttävä samana vähintään 30 sekuntia kerrallaan.

Määräys rajoittaa merkittävästi myös itsevalaisevien mainosten aiheuttamaa häiriövaloa. Määräys koskee tienvarsimainontaa asemakaava-alueen ulkopuolella. Asemakaava-alueella tienvarsimainontaa säätelee maankäyttö- ja rakennuslaki ja lupaviranomaisina toimivat kunnat. Myös osa kunnista on harkitsemassa rajoituksia itsevalaiseville mainoksille.

Keinoja häiriövalon välttämiseksi ja vähentämiseksi – mitä voisimme tehdä paremmin?

1. Ehdottomasti tehokkain tapa vähentää ulkovalaistuksen aiheuttamaa häiriövaloa on saneerata vanhan teknologian omaavat valaistukset uudeksi valaistukseksi. Esimerkiksi kuvassa 6 ulkovalaistus on päällä valoisaan aikaan ja valaistus on toteutettu pallovalaisimilla, jotka suuntaavat noin puolet valosta täysin tarpeettomasti vaakatason yläpuolelle. Saneerattavan valaistuksen tilalle tulevan uuden valaistuksen osalta tulee pyrkiä minimoimaan häiriövalo välttämällä kohteen ylimitoitusta, käyttämällä valaisimia, jotka suuntaavat valon vaakatason alapuolelle, vain halutulle alueelle sekä käyttämällä alhaisia kallistuskulmia.

LISÄÄ KUVA

Kuva 6. Esimerkki häiriövaloa aiheuttavasta ulkovalaistusratkaisusta. Vääräaikainen ohjaus ja huonon energiatehokkuuden omaavat valaisimet.

2. Toinen erittäin tehokas tapa vähentää häiriövaloa, erityisesti vähäisen liikenteen aikana, on valaistuksen ohjaus. Hankkeissa, joissa saneerataan nykyistä valaistusta tai rakennetaan uutta, kaikki uudet valaisimet tulisi aina varustaa vähintään jonkinlaisella ohjauksella. Tämä nyrkkisääntö on sovellettavissa sekä julkisiin, että yksityisiin ulkovalaistuksiin. Ohjaustapana voi olla mm. läsnäoloon perustuva ohjaus tai ennakkoon ohjelmoitu ohjaus tietyn aikataulun mukaisesti.

3. Ulkovalaistuksen pahimmat häiriövalotilanteet johtuvat yleensä suunnitteluvirheistä tai valaisimien, erityisesti valonheittimien, suuntausvirheistä. Syynä näihin ovat yleensä ajattelemattomuus tai tietämättömyys. Vielä pahimmat virheet saattavat syntyä, jos valaistuksen suunnittelua ei ole tehty ollenkaan. Häiriövalon ehkäisemiseen tulee panostaa erityisesti suunnitteluvaiheessa sekä tilaajan, että suunnittelijan toimesta. Suunnitteluvaiheessa suunnittelijan tulee tietää kohteen valaistavat alueet sekä tuntea valon käytön periaatteet. Valaisimet tulee valita, sijoittaa ja suunnata niin, että valaistusteknilliset vaatimukset täyttyvät, mutta häiriövaloa syntyy mahdollisimman vähän. Valaisimia, jotka suuntaavat valoa vaakatason yläpuolelle (erityisesti pienissä kulmissa vaakatason yläpuolelle) tulee ehdottomasti välttää. Tilaajan tulee osata vaatia suunnittelijalta tarvittaessa ratkaisuja, joissa häiriövalo on otettu huomioon esim. valaistusteknillisten tarkastelujen avulla. Kuvan 7 mukaisia ratkaisuja tulisi välttää.

LISÄÄ KUVA

Kuva 7. Esimerkki häiriövaloa aiheuttavasta ulkovalaistusratkaisusta. Väärä valaistusratkaisu.

4. Vaikka valaistus tehtäisiin energiatehokkailla, hyvillä ratkaisuilla, jotka himmennetään yöllä ja jotka ovat suunniteltu hyvin, valaistus voi silti tuottaa erittäin paljon häiriövaloa ympäristöön, jos se asennetaan väärin. Jälleen kerran syynä asennusvirheisiin ovat yleensä ajattelemattomuus tai tietämättömyys. Myös urakoitsijan tulee tuntea valon käytön perusteet. Asennukset tulee toteuttaa niin, että ne ovat valaistussuunnitelmien mukaisia ja häiriövaloa syntyy mahdollisimman vähän. Tilaajan tulee osata valvoa, että asennukset ovat valaistussuunnitelmien mukaisia. Kuvan 8 mukaisia asennuksia tulisi välttää.

5. CIE:n vuonna 2016 julkaistussa tutkimusstrategiassa yhtenä kymmenestä päätutkimusalueesta on: ”Suositukset terveelliselle valaistukselle, valon vaikutukset ihmiseen ja muihin eläinlajeihin sekä häiriövalo”. Tämä tarkoittaa sitä, että aiheeseen tullaan lähitulevaisuudessa keskittymään tutkimus- ja kehitystyössä ympäri maailmaa. Myös Suomen tulisi olla tässä tutkimus- ja kehitystyössä aktiivisesti mukana.

6. Häiriövaloa koskevat kansalliset ohjeet on esitetty Liikenneviraston ohjeessa Maantie- ja rautatiealueiden valaistuksen suunnittelu. Ohjeessa esitettyjen alueluokkien ja niiden raja-arvojen soveltuvuutta kaupunkien ja kuntien ympäristöihin ei kuitenkaan ole Suomessa laajalti tutkittu. Lisäksi tarkemmat ohjeet alueluokkien ja raja-arvojen soveltamisesta käytännön valaistussuunnitteluun isojen kaupunkien taajama-alueiden monimutkaisissa ja haastavissa ympäristöissä puuttuvat. Häiriövalon kansalliset ohjeet tulisi päivittää ottaen huomioon yllä esitetyt selvitykset sekä edellä mainittu CIE:n raportti 150:2017.

7. Itsevalaisevia mainoksia koskevat vaatimukset tulisi esitellä myös asemakaava-alueille, joissa lupaviranomaisina toimivat kunnat.

LISÄÄ KUVA

Kuva 8. Esimerkki häiriövaloa aiheuttavasta ulkovalaistusratkaisusta. Valonheittimien väärä suuntaus.